Kaisu Koivisto

http://www.kaisukoivisto.com
e-mail: kaisukk[at]yahoo.com

Yllättävät aiheen ja materiaalin yhdistelmät ovat leimallisia Kaisu Koiviston (s.1962) teoksille. Hänen teoksensa ovat houkuttelevan kauniita. Hän liittää teräksen kiiltoon tai luonnonmateriaalien estetiikkaan yksityiskohtia, joka tuovat teoksiin ristiriitaisia elementtejä: esineet evät olekaan sitä, miltä ne ensi silmäyksellä näyttävät.

Suuren yleisön tietoisuuteen Kaisu Koivisto nousi Vuoden nuori taiteilija -näyttelyllään Tampereen taidemuseossa vuonna 1996. Hän on osallistunut lukuisiin näyttelyihin sekä Suomessa että ulkomailla, mm. seuraavissa paikoissa: Galleria Sculptor, Helsinki, Porin taidemuseo, Kiasma, Reina Sofia-museo, Madrid; PS 1, New York; Viron taidemuseo Kumu, Tallinna; Tokyo Metropolitan Museum.

Kaisu Koivisto on opiskellut Kankaanpään taidekoulussa, Taideteollisessa korkeakoulussa ja Helsingin yliopistossa.

Työskentelystäni
" Ambivalentti kauneus kiinnostaa minua: samanaikainen houkuttelevuus ja vastenmielisyys, synteettinen ja orgaaninen, järjestelmällisten rakenteiden tiukka geometria ja ornamenttinen rönsyily. Järjestelmällisiin rakenteisiin kuuluvat myös kieli, tutkimus ja tiede, arkkitehtuuri, koulutus, arkkitehtuuri ja yhteiskunnalliseen järjestykseen liittyvät asiat kuten hallinto.

Työskentelylleni on leimallista erilaisten työskentelytapojen yhdistäminen. Hyödynnän hybridisissä installaatioissani mm. terästä, nahkaa, turkista, lasia sekä valokuvia, piirustusta ja videota. Kierrätysmateriaalit kantavat itsessään ajan patinaa eli merkkejä eletystä elämästä: kulumia, naarmuja ja likaa. Materiaali on metafora: käytän materiaalia kantamaan muita merkityksiä kuin siihen tavallisesti liittyy. Kuluneen nahan keskellä puhtaankirkkaat lasisilmät kimaltavat kuin jalokivet – timantin lumoava välke jätekasassa. Eläväinen sielu rapistuvassa maallisessa tomumajassa. Materiaali tai esine on upouusi vain hetken.

Työskentely-ympäristöstäni kumpuavat aiheet ovat usein lähtökohtani. Tarkastelen luonnon ja kulttuurin liitoskohtia; tapaa, jolla ihminen pyrkii valjastamaan luontoa omiin tarpeisiinsa. Ympärillämme tapahtuvat muutokset kiinnostavat minua. Vanhat järjestelmät ja niistä kertovat näkyvät merkit murenevat tarpeettomina, samanaikaisesti kun jossain toisaalla rakennetaan uutta huomista, joka puolestaan vääjäämättä vanhenee aikanaan.

Olen käyttänyt viime aikoina myös menneiden vuosikymmenten painotuotteita teosteni materiaaleina, yhdistäen tekstiä ja kuvaa. Teokset kommentoivat historian fragmentaarista ja kertomuksellista luonnetta, jossa tulkinta määrää lukutavan."